Priden kurssi on ööverperformannut amerikkalaisten kilpailijoiden kurssit selvällä marginaalilla viimeisen kahden viikon aikana, kiitos pitkälti Seadrillin toimitusjohtaja Thorkildsenin kommenttien Pareton öljy konferensissa kuun alussa. Mutta mitä nyt? Fuusio? Vai onko tässä meneillä silmänkääntötemppu ja Seadrill parasta aikaa dumppailee Priden osakkeita markkinoille ja vieläpä silmäilee aivan muita morsmaikkuja?
Gastronomis-historiallinen näkulma Seadrilliin(eli yhtiön aiemmat siirrot yritysrintamalla):
Nielty: Smedvig, Mosvold Drilling, Odfjell Invest (I), Eastern Drilling
Pureskeltu ja syljetty poijes: Apexindo, Ocean Rig, Odfjell Invest(II), Aker Drilling, Petrojack
Mutustelu kesken: Scorpion Offshore, Sapuracrest, Pride International
Viisi vuotta sitten Seadrill= 3 x jackup + 2 x FPSO. Kovin on noista ajoista lihottu.
Oma tuntuma on että Seadrill on puhunut Pridesta fuusiokumppanina aivan liian avoimesti ottaen huomioon yhtiön historia. Neljä aiemmista sijoituksista kilpailijoihin on päätynyt yritysostoon ja viidestä positiosta on luovuttu. Smedvig on SDRL:n hankinnoista ehdottomasti tärkein ja operationaalisella-tasolla Seadrill on Smedvig: entinen ja nykyinen tj ovat entisiä smedvigiläisiä, Aasian tender rig-operaatiot ovat Smedvigistä peräisin samoin kuin Seawell.
Odfjell Invest(I) (saman nimisiä yhtiöitä on ollut kaksi), Mosvold ja E-Drill olivat asset-hankintoja(yhtiöt olivat perustettu vain tiettyjen porausaluksien rakentamista varten).
Aker oli mielestäni puhdas bluffi, joka onnistui. Tarkoitus oli nostaa kurssia houkutella yhtiöstä oikeasti kiinnostuneet esille. Scorpion oli bluffi joka meni pieleen kuolleen arabin vuoksi(tästä olen kirjoittanut muistaakseni vuoden vaihteen tienoilla).
Sapurassa on kyse lähinnä Tender rig-yhtiö Variaperdanan hallinnasta.
Priden arvo on suurelta osin sen udw-aluksissa, joita on mukaan lukien rakenteilla oleva porauslaiva trio kuusi kappaletta. Jackupit ovat premiumeja(>250 jalkaa), mutta yksikään ei ole ultra premium(>350 jalkaa). PDE:n midwater-floaterit ovat vanhoja ja niiden päivittäminen suurempaan operointisyvyyteen ei ole halpaa. Lisäksi mw-aluksien globaali käyttöaste putoaa näillä näkymin lähelle 50% vuoden sisällä(lähteenä Priden Barcley pressu), joten näille ei löydy ostajia. PDE:n arvo olettaen että kaikki muut segmentit kuin udw sakkaavat lähivuosina ja Brasilia laimentaa uusilla aluksilla udw-aluksien hintoja(600 milj per udw, 7.5 miljardin sopimuskirja tuloutettuna 26% nettomarginaalilla, PDE on melkein nettovelaton): 6x600 milj. +7.5 mrd. x 0.26=5.6 mrd.
Seadrillin pitäisi maksaa muodossa tai toisessa yhtiöstä preemio sanotaan n.30% eli 40 dollaria per osake eli koko yhtiön hinnaksi tulisi 6.9 mrd.
5.6 mrd. < 6.9 mrd. Eli ei tule kauppoja.
Seadrill pystyy todennäköisesti bermudalaisena yhtiönä tulouttamaan tuon PDE:n sopimusbacklogin korkeammalla marginaalilla, mutta sekään ei tuo lukuja riittävän lähelle.
Tämä malli on niin karkea että että sen kirjoittamisesta tuli iho naarmuille, mutta väitän että kyllä tässä on todellisuutta pystytty tavoittamaan. Mä pidän todennäköisempänä sitä että Seadrill myy kuin ostaa Pde:n osakkeita.
2 comments:
Seadrillin velkamäärällä PDE:n osto ei tule kyseeseen.
Pelkällä rahavastikkeella ei. 60-70% osakkeilla ja loput rahalla teoriassa ehkä. Parin udw:n sale-lease back vapauttaisi reilun miljardin, mutta Shipfinancen tase ei varmaankaan kestä sitä. Osakevaihto merkitsisi Fredriksenin kontrollin menetystä ja siihen hän tuskin on valmis Seadrillin kohdalla. Sealiftistä ja NoOffista hän luopui.
Lähinnä tässä povaan ilmoitusta että PDE-osakkeet on myyty.
Post a Comment