Petrobras käynnisti viime perjantaina pidennetyn tuotantotestin Tupi kentällä. Testin alla olevan 1-RJS-646-kaivon maksimi virtaus on 15,000 tynnyriä päivässä.
EnergyCurrent: Petrobras begins production at Tupi
Samaan aikaan presidentti Lula ajaa tiukennusta maan öljylainsäädäntöön, jolla on tarkoitus saada suurempi osa öljyn ja maakaasun tuottamasta rahavirrasta jäämään Brasiliaan.
RIGZONE: Brazil's President Wants Tupi Oil to Guarantee Future
Tuon 1-RJS-646 kaivon maksimi virtauksen on arvioitu tulevaisuudessa olevan 30 000 tynnyriä öljyä päivässä. Luku on huima verrattuna Pohjois-Amerikan viime vuosien suurimpaan öljylöytöön Bakkeniin, jossa keskiverron kaivon tuotanto alkaa 250-1000 tynnyrin vauhdilla(250 Saskatchewanissa, 350-1000 Montanassa ja Pohjois-Dakotassa), joka tosin puolittuu jo parissa kuukaudessa. Wyominginin Mowry-liuskeen kaivo tuottaa 170 tynnyriä päivässä, Yhdysvaltojen kuivanmaan viideksi suurimmalla kentällä Spraberryllä Länsi-Teksasissa tavallisen kaivon päivätuotanto jää muutamiin kymmeniin tynnyreihin. Kaivojen hinnoissakin on pieniä eroja: ensimmäinen Tupi-kaivo maksoi 240 miljoonaa dollaria ja myöhempienkin kaivojen hinta on muistaakseni yli 50 miljoonaa, Bakken-kaivon hinta vaihtelee 1.7 ja 5 miljoonan välillä. Tuotantoinfran rakentaminen Tupille 200 kilometrin päähän rannikosta ja yli 2000 metrin syvyyteen merenpohjaan lienee myöskin hieman tyyriimpää. 1-RJS-646 kaivo vastaa siis tuotantovolyymiltaan 120 Kanadan Bakken-kaivoa, joiden yhteen lasketuksi kustannuksiksi tulee 204 miljoonaa. Keskimääräisen kaivon tuotantovolyymi tosin laskee Bakkenissa 75-80% 18 kuukauden kuluessa tuotannon alkamisesta(tosin poikkeuksiakin esim. Elm Coulee-kenttä Montanassa), Tupin kaivojen voisi toivoa omaavan hieman erinäköisen tuotantokäyrän.
Tämä Brasilian pre-salt offshore näyttää olevan ligh sweet cruden Final Frontier, kun tämä on tyhjätty ei suurempia kevyt öljy provinsseja ole näköpiirissä. Tosin tilanne taisi olla hieman samanlainen Pohjanmeren öljyn löydön jälkeen.
4 comments:
Heipä hei
Tässä tätä hirveää kurssinousua katsoessa on jäänyt vähän rahaa sukan varteen ja olen ajatellut, että seuraavassa "rysäyksessä" lisään öljy-osakkeiden osuutta salkussani. Tarkoituksena olisi, että ostaisin puhdasta öljyä Saksan markkinoilta (ETF tai ETN-muodossa) sekä jotain öljyn kanssa touhuavia yhtiöitä.
Omistan tällä hetkellä noita Kanadalaisia energia thrusteja (PWE, HTE, PVX), mutta olen miettinyt, että joitakin "oikeita" yhtiöitä olisi hyvä omistaa.
Hieman olen katsellut tuota ConocoPhilipsiä, mutta päätökseen en ole vielä tullut. Voisitko suositella mielestäsi mielenkiintoisia yhtiöitä, joita kannattaisi seurata?
Noble Energy, Marathon Oil, InterOil, Tullow ovat joitakin yhtiöitä, joita itse seurailen.
Noblella(NYSE:NBL) on mielenkiintoisia melko matalan poliittisenriskin projekteja Meksikonlahdella, Israelissa ja Länsi-Afrikassa, joista on todennäköisesti kirjattavissa satojen miljoonien BOE:iden edestä reservejä lähivuosina. Mielestäni mahdollinen yritysostokohde.
Marathonin(NYSE:MRO), reserve replacement(ex-bitumit) on ollut alle 100% useampana viime vuotena, mutta yhtiöllä suhteellisen tasapainoinen projekti portfolio.
InterOil(NYSE:IOC) on löytänyt suurehkoja volyymeja maakaasua Papua-Uudessa-Guinessa.
Tullowin(LSE:TLW) Länsi-Afrikan exploration on ollut hyvin menestyksekästä, mutta osaan projekteista(Uganda) liittyy suurehkoja poliittisia riskejä. Arvostustaso on ollut korkea, mutta korkea on projektien potentiaalikin.
Junioreista: Galleon(TSX:GO): Itä-Montney on matalankustannustason maakaasu peli ja Puskwan ja Eagleshamin kevyt öljy tarjoavat Galleonin kokoiselle yhtiölle kasvua. Tase ei kovin vahva, mutta veikkaisin että tästä tulisi nykyhinnallakin preemio, jos päätyisin yritysoston kohteeksi.
Action Energy(TSX:AEC): yhtiö taloudellisesti nurkassa(ei taida olla senttiäkään rahaa uuteen poraamiseen ja tuotannon ylläpitämiseen saati kasvattamiseen), mutta jos yhtiön raportteihin on luottamista sen oman pääoman arvo on moninkertainen tämän hetkiseen markkina-arvoon nähden. Riski suuri.
Questerreä(TSX:QEC, OSE:QEC) on hypetetty suuresti sen Quebecin Utica-liuskeen vuoksi: resurssi on ilmeisen suuri ja Quebecin kaasua myydään merkittävällä preemiolla Nymex kaasuun.
Lisättäköön Heritage Oil(LSE:HOIL, TSX:HOC) http://www.upstreamonline.com/live/article177597.ece
Yhtiö on mukana Tullow Oilin Ugandan blokeissa ja tässä poliittista riskiä on mukana aikalailla Kurdistanin ja Ugandan kautta. Kurdistanissa öljyä on vielä jäljellä ilmeisesti massiivisesti, mutta kuka sitä pääse pumppaamaan on suuri kysymysmerkki. Norjalainen DNO International on kirjannut yli 100 miljoonaa tynnyriä reservejä Kurdistanista, mutta tavaran tuottaminen tai maasta vienti on se vaikea vaihe. Irakin keskushallinto todennäköisesti tähtää öljyn täydelliseen kansallistamiseen, mutta päästää toistaiseksi rahanpuutteessa ulkomaisia yhtiöitä pumppaan litkua tiukoilla taloudellisilla ehdoilla. Kurdit taas tähtäävät itsenäisyyteen ja todennäköisesti yrittävät ostaa sen Länneltä öljyllä. Vaikea sanoa mitä tapahtuu.
Heritagen perustajalla/tj:llä Tony Buckinghamilla on värikäs historia: hän kuului 90-luvulla mm. Sierra Leonessa ja Angolassa toimineiden palkkasoturi yhtiöiden Executive Outcomesin ja Sandline Internationalin johtoon.
Noble Energystä löytyy logista muuten pari kuukautta vanha tekstin pätkä, jossa on listattu joitain yhtiön tunnuslukuja. Kyse on siis Noble Energystä(NBL) ei Noble Corpista(NE), joka on porausyhtiö.
Yllä listatuista NBL lienee matalariskisin yhtiö, joka silti tarjoaa kohtuullista kasvua. Osinko ei hääppöinen, mutta se melko varmasti kasvaa tasaisesti ajanmittaan.
Kiitoksia vinkeistä.
Post a Comment